Chilijauhetta tuoreruoan päälle

Uusimmassa Parrots-lehdessä (mielenkiintoinen lehti, jota kuitenkin joutuu lukemaan hieman varauksella, sillä sisältönä paljon hyvää ja jonkin verran vähän vähemmän hyvää) oli hauska ja lyhyt artikkeli chilistä.

Chilin tarjoaminen itsessään ei ole mikään uusi juttu: papukaijat eivät maista sitä tulisena ja se sisältää paljon terveellisiä asioita. Uusi hauska ajatus on sirotella chilijauhetta tuoreruoan päälle (kunhan pitää huolen, että siinä on vain chiliä, ei esim. suolaa tai muita mausteita).

Pari ajatusta tästä:

• Jos lintu pitää chilistä, voi sitä yrittää opettaa syömään tuoreruokaa sirottelemalla chilijauhetta sen päälle. Tämä ajatus tuli artikkelista.
• Toisaalta mietin myös virikkeellistämisen näkökulmasta: en osaa sanoa, miten merkittävä asia virikkeellistämisessä/vaihtelussa ruoan maku on, mutta entä jos chilijauhetta sirottelee kipossa olevan tuoreruoan päälle pari kertaa viikossa pelkästään vaihtelun näkökulmasta?

Kokeilinkin tätä kikkaa omien amatsonieni kanssa ja päivän aikana tuoreruoat olivat kuluneet ainakin normaalisti. En siis osaa vielä sanoa, että kumpi näistä on parempi vaihtoehto; ehkä tätä voisi kokeilla joskus tarjoamalla vierekkäin jotain hedelmän palasta chilillä ja ilman.

Joka tapauksessa chili itsessään on hyvä lisä papukaijan ruokavalioon.

Puhuva papukaija – vielä kerran

Olen tästä jaksanut jo vaahdota, mutta yrittäkää jaksaa. Kävin jälleen katsomassa, miten eri puhuva papukaija -artikkelit tulevat googlen tuloksissa esiin. Valitettavasti videot ovat kiilanneet kärkeen (tosin niitä suurin osa ihmisistä varmaan tuolla hakusanalla etsii), mutta samalla kaijuli.fi:n artikkeli oli jo noussut esimmäiselle sivulle:

Tietenkin muitakin tärkeitä hakusanoja on, mutta aikaisemmin tuon ympärillä tulokset ovat olleet vain videoita, iltapäivälehtien artikkeleita joistain videoista sekä tuo iänikuinen MuroBBS:n ketju. Joten ehkä tässä jotain järkevää on saatu aikaankin.

Tässä vielä kyseiset artikkelit:

• Puhuva papukaija lemmikiksi? – Papukaija.fi
• Puhuva papukaija – Yhden tempun poni… eikun lintu? – SEY
• Puhuva papukaija ei ole helppo lemmikki – Kaijulit

Kami ja köyden päähän solmittu pähkinä

Päätin testata Kamin älykkyyttä: solmin pähkinän narun päähän niin, ettei siihen ylttänyt mitenkään. En odottanut liikoja  (lähinnä odotin, että Kami syöksyisi pähkinän kimppuun ja jotenkin voimalla repisi sen irti samalla jostain roikkuen), mutta Kami osasi yllättää:

 

Tosin toinen yritys ei sujunut aivan niin hyvin, sillä juuri tuon videopätkän jälkeen Kami säikähti jotain (itse en huomannut, että mitä) ja pähkinä putosi. Tämän jälkeen oli pitkään varovainen, koitti muita keinoja ylttää pähkinään, ja turhautui.

Hetken päästä pähkinä oli kuitenkin syöty.

Kynsien leikkuu ihan vapaaehtoisesti

Kamilla olivat kynnet päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Jostain syystä ympäristö riitti pitämään muut kynnet lyhyinä, mutta molempien jalkojen ulompien etuvarpaiden kynnet olivat kasvaneet pitkiksi eivätkä tahtoneet kulua millään.

Joten oli ohjelmassa näiden kynsien leikkuu. Aikaisemmin jalan antaminen oli Kamilta sujunut todella mallikkaasti:

Mutta valitettavasti tähän oli tullut erikoinen mutka matkaan: jostain syystä käsistä oli tullut Kamille ikävät asiat. Kädelle kyllä astuttiin, siitä otettiin herkkuja yms, mutta jalkaa ei saanut enää hipaistakaan. Syytä tähän en rehellisesti sanottuna osaa sanoa.

(Olinko painostanut liikaa asian kanssa koulutettaessa, vaikka kaikki tapahtuikin vapaaehtoisesti? Oliko linnun sukukypsäksi tulemisen lähestymisellä vaikutusta?.. kuten aikaisemmasta viestistä voi lukea, kyseessä on kuumapäinen amatsoni. Oliko käsistä joitain muita huonoja kokemuksia, joita en ollut huomannut?)

Päätin siis valita helpon reitin, koska kyseessä oli vain kaksi kynttä: Kami istui kädelläni ja napsin kynnet riittävän lyhyiksi. Askeleet menivät kutakuinkin näin:

1. Toin käden lähelle jalkaa (en kuitenkaan niin lähelle, että tulisi nokasta), siltasin ja palkitsin. Tästä sitten hiljalleen lähemmäs.
2. Hipaisin jalkaa.
3. Koskin jalkaa hieman enemmän (tähän päästiin jo ensimmäisellä harjoituskerralla). Hiljalleen aloin silitellä jalkaa enemmän ja enemmän.
4. Tartuin kevyesti kynteen ja nostin sitä vähän.
5. Hipaisin kynttä kynsisaksella.
6. Laitoin kynsisaksen kynnen ympärille.
7. Laitoin kynsisaksen kynnen ympärille ja leikkasin ihan pienen palan.
8. Leikkasin loput kynnet (videolla).

Matka siitä, että olisin saanut pahasti nokasta yrittäessäni koskea jalkaa siihen, että sain kynnet leikattua, oli yllättävän lyhyt. Tästä myös näkee, että jos linnulla ei ole aikaisempia huonoja kokemuksia kynsisaksista eikä leikkaa vahingossa liian pitkälle, ei kynnen leikkuu linnulle ole juuri asia eikä mikään.

Miksi häkittäminen on erittäin riskialtis rangaistus papukaijalle

Jälleen kerran sarjassamme foorumikeskustelujen innoittamia tekstejä aiheesta, jota en ole aikaisemmin paljoa käsitellyt missään.

Kuten jokainen varmasti tietää, en pidä rangaistuksia hyvinä koulutuskeinoina, vaan mielestäni tulisi etsiä muut keinot puuttua ongelmiin. Häkkiin laittaminen voi kuitenkin olla helppo mieltää “tungettelemattomana” rangaistuksena (esim. fyysisen rangaistuksen sijaan), mutta kyseessä on erittäin riskialtis menetelmä, joten katsotaan asiaa vain tästä näkökulmasta tällä kertaa.

Onko kyseessä edes rangaistus?

Jotta eläin vähentäisi toimintaansa tietyssä tilanteessa, on sen seurauksen oltava jotain välttämisen arvoista. Toisaalta häkistä taas on tarkoituksena tehdä papukaijan kannalta mahdollisimman viihtyisä paikka. Tässä on havaittavissa siis pieni ristiriita.

Ei papukaija varmasti koko elämäänsä häkissä haluaisi viettää. Mutta tämäkin on tapauskohtaista: omat lintunikin menevät häkkiin mm. syömään, eli lintu voi joskus haluta häkkiin syystä tai toisesta, joskus ei. Joskus siis tämä voisi olla käyttäytymistieteiden näkökulmasta rangaistus, joskus jopa vahviste.

Miksi papukaija menisi häkkiin?

Eläin muuttaa toimintaansa ympäristön palautteen pohjalta. Oletetaan, että olet kantamassa lintuasi häkkiin, koska se jyrsi suosikkikukkaansi ja nyt oletuksena olisi, että häkkiin päätyminen on vältettävä asia. Mitä toimintaa papukaija muuttaa?

1. Kukan jyrsimistä, joka on selvästi erittäin kivaa.
2. Kädellä istumista, kun sitä kannetaan häkkiin.

Seurauksena siis voi olla pakoon lentävä tai aggressiivisesti käyttäytyvä lintu. Ei sillä ole mitään syytä istua kädellä häkkiin kannon ajan, kun se tajuaa, mitä on tapahtumassa (usein vasta useamman toiston jälkeen).

Mitä papukaija tästä oppii?

Oppimisen kannalta toiminnan seurauksen pitäisi tulla mahdollisimman nopeasti. Jos lintu “on tehnyt pahojaan” ja menet viemään sen häkkiin, mikä tässä on toiminnan seuraus:

1. Otat linnun kädellesi (whee, kivaa, omistaja tuli antamaan huomita).
2. Siirrät linnun häkkiin sisään (kiva/ei-kiva/neutraali?)
3. Lintu viettää aikaa häkissä (koska tästä tulee ikävä asia? entä jos linnulla oli nälkä tai jano?)

Ehkä se joskus oppii yhdistämään toiminnan seurauksen tähän häkkiin joutumiseen, mutta silloin palataan usein edelliseen askeleeseen. Tehokas tapa kouluttaa tämä ei ole, vaikka mietitään vain ihmisen näkökulmasta asiaa.

Linnun suhde sen häkkiin koetuksella?

Jos häkkiin joutumista käytetään rangaistuksena, miten tämä muuttaa linnun suhdetta sen häkkiin, jossa sen pitäisi viettää paljonkin aikaa? Mielestäni riskit ovat aika isot, sekä käytännön näkökulmasta että toisaalta hyvinvoinnin näkökulmasta, jos tehdään ympäristöstä, jossa lintu monesti viettää suurimman osan ajastaan, epämiellyttävämpi jollain tavalla.

Kevät + sukukypsäksi tulossa oleva amatsoni = haasteita

Kami alkaa ikänsä ja käyttäytymisensäkin puolesta selvästi aikuistumaan. Yksi haaste tuollaisen kuumapäisen  amatsonin (Kami taitaa olla sieltä pahimmasta päästä kultaposkista, mitä myös kasvattajan kanssa olemme jutelleet) kanssa on tietenkin se, että joskus niitä kierroksia tulee ihan liikaa.

Eilinen oli hyvä esimerkki. Valoisa ja aurinkoinen päivä, joten kierroksiakin riitti. Yritin opettaa Kamia ja Kallea menemään pyynnöstä nopeasti häkkii, joten näinhän siinä kävi:

1. Laitan ihan pienen ripauksen siemensekoitusta kahteen ruokakippoon ja sanon kovaan ääneen “häkkiin”.
2. Kami käy kierroksilla ja estää Kallenkin pääsyn häkkiin (riittävästi kierroksia, niin ei siinä mikään ruokakaan kiinnosta).
3. Otan siemenkipot pois (jotta oppisivat, että sinne häkkiin pitää siirtyä vikkelästi).
4. Saan Kamin niskaani.

Täysin odotettavissahan tuo oli: jotkut linnut kun tuppaavat puolustamaan häkkiään aika tiukasti, varsinkin mitä tulee ruokakippoihin. Reviirin ja resurssien puolustaminen on yksi varsinkin amatsoneille tyypillinen haaste.

Pitää vaan omaan paksuun kallooni saada mahtumaan, että sopivassa tilanteessa pitää olla varovainen nyt Kamin tullessa sukukypsäksi. Mitään vahinkoa tuossa ei suuntaan tai toiseen tullut, lähtökohtaisesti Kamille riittää kopsahtaa niskaan, mutta koska muuten ei ole ollut uhkaksi sille, niin täysillä ei tulla päälle.

Ensimmäinen opittava asia siis tästä oli se, että tämän kevään aikana itsekin pitää olla huomattavasti tarkempi, kuin aikaisemmin Kamin ollessa pienempi. Pitäähän näitä vähän kantapään kautta oppia aina joskus.

Mutta sitten hyvät uutiset…

Kun riittävästi on tehty toistoja jonkin asian parissa, se sujuu käytännössä koska tahansa. Näin myös häkkiin palaamisen kanssa. Annoin Kamin rauhoittua pari minuuttia, menin häkin viereen, kopautin ortta ja sanoin “häkkiin”. Ja lintu syöksyi häkkiin tavalliseen tapaansa.

Tämä on hyvä huomio varsinkin kuumapäisten amatsonien kanssa eläville: kun jotain asiaa treenataan riittävästi (käytännössä tuota olen harjoitellut päivittäin pyytämällä Kamin ainakin kerran häkkiin, joskus useita kertoja), niin sen avulla voidaan saada ongelmatilanteetkin ratkottua, vaikka lintu kävisikin kierroksilla.

Häkkiin palaamisen lisäksi voisi olla hyvä opettaa linnulle kepille astuminen erikseen (et halua pyytää tuollaista lintua kädellesi sillä hetkellä). Jos on tarvetta suojella esineitä linnulta, kannattaa myös esineen pudottaminen pyynnöstä opettaa.

Välillä hyvää medianäkyvyyttä

Kun miettii papukaijojen medianäkyvyyttä, ensimmäisenä tulevat mieleen tietenkin lukemattomat puhuvat papukaijat sekä edellisen kesän karanneen punaotsa-amatsonin kaltaisen linnut (tämä yksilö piti omistajan mukaan Coca Colasta).

Onneksi löytyy vielä toimittajia, jotka haluavat kirjoittaa asiapohjaisia artikkeleita sekä lehtiä, jotka julkaisevat ne. Itseäni haastateltiin Kalevaan vähän aikaa sitten ja viime viikonloppuna luonani kävi vielä kuvaaja tätä varten. Sama artikkeli julkaistiin myös sanomalehti Ilkan nettisivuilla:

Ei ihan helppohoitoinen lemmikki

Lisäksi Keskisuomalaisen kolumni mainitsi äskettäisen Kaijuleiden ja SEY:n avoimen kirjeen:

Vääränlaiset mielikuvat aiheuttavat ongelmia

Mukava huomata, että joskus työ oikeasti tuottaa tulosta ja lintujen hyvinvoinnin huomioiva harrastus sekä tietenkin yhdistys saavat hyvää näkyvyyttä. Näiden kautta saadaan aina ihmisten tietoisuutta parannettua.