Chilin tarjoaminen itsessään ei ole mikään uusi juttu: papukaijat eivät maista sitä tulisena ja se sisältää paljon terveellisiä asioita. Uusi hauska ajatus on sirotella chilijauhetta tuoreruoan päälle (kunhan pitää huolen, että siinä on vain chiliä, ei esim. suolaa tai muita mausteita).

Pari ajatusta tästä:

• Jos lintu pitää chilistä, voi sitä yrittää opettaa syömään tuoreruokaa sirottelemalla chilijauhetta sen päälle. Tämä ajatus tuli artikkelista.
• Toisaalta mietin myös virikkeellistämisen näkökulmasta: en osaa sanoa, miten merkittävä asia virikkeellistämisessä/vaihtelussa ruoan maku on, mutta entä jos chilijauhetta sirottelee kipossa olevan tuoreruoan päälle pari kertaa viikossa pelkästään vaihtelun näkökulmasta?

Kokeilinkin tätä kikkaa omien amatsonieni kanssa ja päivän aikana tuoreruoat olivat kuluneet ainakin normaalisti. En siis osaa vielä sanoa, että kumpi näistä on parempi vaihtoehto; ehkä tätä voisi kokeilla joskus tarjoamalla vierekkäin jotain hedelmän palasta chilillä ja ilman.

Joka tapauksessa chili itsessään on hyvä lisä papukaijan ruokavalioon.

Tietenkin muitakin tärkeitä hakusanoja on, mutta aikaisemmin tuon ympärillä tulokset ovat olleet vain videoita, iltapäivälehtien artikkeleita joistain videoista sekä tuo iänikuinen MuroBBS:n ketju. Joten ehkä tässä jotain järkevää on saatu aikaankin.

Tässä vielä kyseiset artikkelit:

Tosin toinen yritys ei sujunut aivan niin hyvin, sillä juuri tuon videopätkän jälkeen Kami säikähti jotain (itse en huomannut, että mitä) ja pähkinä putosi. Tämän jälkeen oli pitkään varovainen, koitti muita keinoja ylttää pähkinään, ja turhautui.

Hetken päästä pähkinä oli kuitenkin syöty.

Joten oli ohjelmassa näiden kynsien leikkuu. Aikaisemmin jalan antaminen oli Kamilta sujunut todella mallikkaasti:

Mutta valitettavasti tähän oli tullut erikoinen mutka matkaan: jostain syystä käsistä oli tullut Kamille ikävät asiat. Kädelle kyllä astuttiin, siitä otettiin herkkuja yms, mutta jalkaa ei saanut enää hipaistakaan. Syytä tähän en rehellisesti sanottuna osaa sanoa.

(Olinko painostanut liikaa asian kanssa koulutettaessa, vaikka kaikki tapahtuikin vapaaehtoisesti? Oliko linnun sukukypsäksi tulemisen lähestymisellä vaikutusta?.. kuten aikaisemmasta viestistä voi lukea, kyseessä on kuumapäinen amatsoni. Oliko käsistä joitain muita huonoja kokemuksia, joita en ollut huomannut?)

Päätin siis valita helpon reitin, koska kyseessä oli vain kaksi kynttä: Kami istui kädelläni ja napsin kynnet riittävän lyhyiksi. Askeleet menivät kutakuinkin näin:

1. Toin käden lähelle jalkaa (en kuitenkaan niin lähelle, että tulisi nokasta), siltasin ja palkitsin. Tästä sitten hiljalleen lähemmäs.
2. Hipaisin jalkaa.
3. Koskin jalkaa hieman enemmän (tähän päästiin jo ensimmäisellä harjoituskerralla). Hiljalleen aloin silitellä jalkaa enemmän ja enemmän.
4. Tartuin kevyesti kynteen ja nostin sitä vähän.
5. Hipaisin kynttä kynsisaksella.
6. Laitoin kynsisaksen kynnen ympärille.
7. Laitoin kynsisaksen kynnen ympärille ja leikkasin ihan pienen palan.
8. Leikkasin loput kynnet (videolla).

Matka siitä, että olisin saanut pahasti nokasta yrittäessäni koskea jalkaa siihen, että sain kynnet leikattua, oli yllättävän lyhyt. Tästä myös näkee, että jos linnulla ei ole aikaisempia huonoja kokemuksia kynsisaksista eikä leikkaa vahingossa liian pitkälle, ei kynnen leikkuu linnulle ole juuri asia eikä mikään.

Kuten jokainen varmasti tietää, en pidä rangaistuksia hyvinä koulutuskeinoina, vaan mielestäni tulisi etsiä muut keinot puuttua ongelmiin. Häkkiin laittaminen voi kuitenkin olla helppo mieltää “tungettelemattomana” rangaistuksena (esim. fyysisen rangaistuksen sijaan), mutta kyseessä on erittäin riskialtis menetelmä, joten katsotaan asiaa vain tästä näkökulmasta tällä kertaa.

Onko kyseessä edes rangaistus?

Jotta eläin vähentäisi toimintaansa tietyssä tilanteessa, on sen seurauksen oltava jotain välttämisen arvoista. Toisaalta häkistä taas on tarkoituksena tehdä papukaijan kannalta mahdollisimman viihtyisä paikka. Tässä on havaittavissa siis pieni ristiriita.

Ei papukaija varmasti koko elämäänsä häkissä haluaisi viettää. Mutta tämäkin on tapauskohtaista: omat lintunikin menevät häkkiin mm. syömään, eli lintu voi joskus haluta häkkiin syystä tai toisesta, joskus ei. Joskus siis tämä voisi olla käyttäytymistieteiden näkökulmasta rangaistus, joskus jopa vahviste.

Miksi papukaija menisi häkkiin?

Eläin muuttaa toimintaansa ympäristön palautteen pohjalta. Oletetaan, että olet kantamassa lintuasi häkkiin, koska se jyrsi suosikkikukkaansi ja nyt oletuksena olisi, että häkkiin päätyminen on vältettävä asia. Mitä toimintaa papukaija muuttaa?

1. Kukan jyrsimistä, joka on selvästi erittäin kivaa.
2. Kädellä istumista, kun sitä kannetaan häkkiin.

Seurauksena siis voi olla pakoon lentävä tai aggressiivisesti käyttäytyvä lintu. Ei sillä ole mitään syytä istua kädellä häkkiin kannon ajan, kun se tajuaa, mitä on tapahtumassa (usein vasta useamman toiston jälkeen).

Mitä papukaija tästä oppii?

Oppimisen kannalta toiminnan seurauksen pitäisi tulla mahdollisimman nopeasti. Jos lintu “on tehnyt pahojaan” ja menet viemään sen häkkiin, mikä tässä on toiminnan seuraus:

1. Otat linnun kädellesi (whee, kivaa, omistaja tuli antamaan huomita).
2. Siirrät linnun häkkiin sisään (kiva/ei-kiva/neutraali?)
3. Lintu viettää aikaa häkissä (koska tästä tulee ikävä asia? entä jos linnulla oli nälkä tai jano?)

Ehkä se joskus oppii yhdistämään toiminnan seurauksen tähän häkkiin joutumiseen, mutta silloin palataan usein edelliseen askeleeseen. Tehokas tapa kouluttaa tämä ei ole, vaikka mietitään vain ihmisen näkökulmasta asiaa.

Linnun suhde sen häkkiin koetuksella?

Jos häkkiin joutumista käytetään rangaistuksena, miten tämä muuttaa linnun suhdetta sen häkkiin, jossa sen pitäisi viettää paljonkin aikaa? Mielestäni riskit ovat aika isot, sekä käytännön näkökulmasta että toisaalta hyvinvoinnin näkökulmasta, jos tehdään ympäristöstä, jossa lintu monesti viettää suurimman osan ajastaan, epämiellyttävämpi jollain tavalla.

Eilinen oli hyvä esimerkki. Valoisa ja aurinkoinen päivä, joten kierroksiakin riitti. Yritin opettaa Kamia ja Kallea menemään pyynnöstä nopeasti häkkii, joten näinhän siinä kävi:

1. Laitan ihan pienen ripauksen siemensekoitusta kahteen ruokakippoon ja sanon kovaan ääneen “häkkiin”.
2. Kami käy kierroksilla ja estää Kallenkin pääsyn häkkiin (riittävästi kierroksia, niin ei siinä mikään ruokakaan kiinnosta).
3. Otan siemenkipot pois (jotta oppisivat, että sinne häkkiin pitää siirtyä vikkelästi).
4. Saan Kamin niskaani.

Täysin odotettavissahan tuo oli: jotkut linnut kun tuppaavat puolustamaan häkkiään aika tiukasti, varsinkin mitä tulee ruokakippoihin. Reviirin ja resurssien puolustaminen on yksi varsinkin amatsoneille tyypillinen haaste.

Pitää vaan omaan paksuun kallooni saada mahtumaan, että sopivassa tilanteessa pitää olla varovainen nyt Kamin tullessa sukukypsäksi. Mitään vahinkoa tuossa ei suuntaan tai toiseen tullut, lähtökohtaisesti Kamille riittää kopsahtaa niskaan, mutta koska muuten ei ole ollut uhkaksi sille, niin täysillä ei tulla päälle.

Ensimmäinen opittava asia siis tästä oli se, että tämän kevään aikana itsekin pitää olla huomattavasti tarkempi, kuin aikaisemmin Kamin ollessa pienempi. Pitäähän näitä vähän kantapään kautta oppia aina joskus.

Mutta sitten hyvät uutiset…

Kun riittävästi on tehty toistoja jonkin asian parissa, se sujuu käytännössä koska tahansa. Näin myös häkkiin palaamisen kanssa. Annoin Kamin rauhoittua pari minuuttia, menin häkin viereen, kopautin ortta ja sanoin “häkkiin”. Ja lintu syöksyi häkkiin tavalliseen tapaansa.

Tämä on hyvä huomio varsinkin kuumapäisten amatsonien kanssa eläville: kun jotain asiaa treenataan riittävästi (käytännössä tuota olen harjoitellut päivittäin pyytämällä Kamin ainakin kerran häkkiin, joskus useita kertoja), niin sen avulla voidaan saada ongelmatilanteetkin ratkottua, vaikka lintu kävisikin kierroksilla.

Häkkiin palaamisen lisäksi voisi olla hyvä opettaa linnulle kepille astuminen erikseen (et halua pyytää tuollaista lintua kädellesi sillä hetkellä). Jos on tarvetta suojella esineitä linnulta, kannattaa myös esineen pudottaminen pyynnöstä opettaa.

Onneksi löytyy vielä toimittajia, jotka haluavat kirjoittaa asiapohjaisia artikkeleita sekä lehtiä, jotka julkaisevat ne. Itseäni haastateltiin Kalevaan vähän aikaa sitten ja viime viikonloppuna luonani kävi vielä kuvaaja tätä varten. Sama artikkeli julkaistiin myös sanomalehti Ilkan nettisivuilla:

Ei ihan helppohoitoinen lemmikki

Lisäksi Keskisuomalaisen kolumni mainitsi äskettäisen Kaijuleiden ja SEY:n avoimen kirjeen:

Vääränlaiset mielikuvat aiheuttavat ongelmia

Mukava huomata, että joskus työ oikeasti tuottaa tulosta ja lintujen hyvinvoinnin huomioiva harrastus sekä tietenkin yhdistys saavat hyvää näkyvyyttä. Näiden kautta saadaan aina ihmisten tietoisuutta parannettua.

Toisaalta olisiko tämän ansioista jäävuorisalaatti varsinkin latvustoissa ruokailevien papukaijojen virikkeellistämisen näkökulmasta kätevä asia? Jos yksi salaattipalloon laitettava satsi painaisi noin 20g ja huomioiden ainakin omien amatsonieni syömätottumukset, siitä syödyksi päätyisi maksimissaan puolet.

En löytänyt mistään edes viitteitä amatsonien tai muidenkaan lajien energiankulutuksen suunnastakaan (varmasti vaihtelua on paljon eri yksilöidenkin välillä), mutta luultavasti 1 kcal ei ole kovin suuri määrä energiaa amatsonin kokoisellekaan linnulle.

Itse usein päästettyäni amatsonit ulos häkistä laitan niille häkin ulkopuolelle jonnekin sopivaan paikkaan roikkumaan tällaista salaattia, ihan vain, että ne saisivat hieman käytettyä energiaansa johonkin (muuten ainakin Kami tuppaa lentämään usein ympäri asuntoa kirkuen kurkku suorana). Tämä tuntuisi rauhoittavan sitä ainakin vähän. Se vaikuttaa myös olevan niiden mielestä mielekästä tekemistä; tänäänkin kun päästin amatsonit aamulla häkistä ulos, varsinkin Kami suuntasi heti salaattipallon kimppuun.

Tietenkin muidenkin vihreiden ruokien tarjoilusta voi tehdä virikkeellisempää (ja kannattaakin), mutta uskoisin, että esim. jäävuorisalaattia voi tällaisessa tarkoituksessa tarjoilla ihan muutenkin.

Olen tässä jo (varmaankin joidenkin kyllästymiseen asti) pyöritellyt erilaisia versiota tästä papukaijojen hyvinvointia kuvaavasta mallista. Ohessa uusin versio, jossa olen edellisestä versiosta muokannut muutamien laatikoiden paikkoja yms mielestäni loogisemmiksi. Kannattaa tietenkin huomioida, että tämäkin on vain yksi malli, jonka avulla on tarkoitus vain hieman strukturoida tätä asiaa.

Kyseinen kuvahan perustuu jossain määrin UK Farm Animal Welfare Councilin “Five Freedoms” -periaateeseen, jota olen yrittänyt viilata tähän muotoon ja paremmin lemmikkilintuharrastukseen sopivaksi.

Ajatuksena on, että pohjalla kaksi laatikkoa ovat perusasioita, pohja, jonka päälle kaikki hyvinvointi rakentuu. Pilarit sitten ovat pidemmän tähtäimen asioita, joiden vaikutukset eivät välttämättä näy välittömästi, mutta ovat silti erittäin tärkeitä asioita.

Fyysinen perushyvinvointi sisältää sen, että lintu pääsee elämään ilman fyysistä kipua tai muita vastaavia epämiellyttäviä fyysisiä asioita. Tautien ja loukkaantumisien välttämisen ja hoidon lisäksi siihen kuuluu mm. muu terveydenhoito sekä jatkuvasti saatavilla oleva vesi ja riittävä määrä ruokaa.

Ympäristö ja tilat sisältää sen ympäristön, jossa lintu elää. Häkki (riittävän suuri ja sisustettu), muut tilat (ml. kiipeilypaikat ja lentomahdollisuudet), lämpötilat, siisteys, kosteus jne.

Lajityypillinen ruokavalio tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ruokavalio on laadukasta ja sisältää tarvittavat ravinteet. Ruoan puute johtaa kuolemaan, joten se on fyysisessä perushyvinvoinnissa. Huono ruokavalio tekee tuhojaan hitaammin mutta silti varmasti.

Virikkeellistäminen tarkoittaa kaikkia virikkeitä, joiden avulla papukaija voi käyttäytyä kuten papukaija, ml. lelut, ruoan tarjoilutavat, seura ja ympäristö. Ne siis mahdollistavat lajityypillistä käyttäytymistä ja käyttäytymistarpeita.

Käytöksellinen hyvinvointi varmistaa, että papukaija voi elää elämänsä ilman tarpeetonta stressiä ja pelkoa. Lisäksi tärkeä osa tätä on valinnanvapaus: eläimillä on tarve saada vaikuttaa ympäristöönsä, joten tällaisia mahdollisuuksia tulisi tarjota.

Miksi?, saatat kysyä.

Yksinkertainen syy on osoite: kuka oikeasti muistaa osoitetta psittacines.blogspot.com? Se ei myöskään kerro sivuston sisällöstä niin paljoa, sillä en kirjoita englanniksi (enkä ole suunnitellutkaan lähiaikoina).

Miksi WordPress?

Koska bloggerissa molemmat papukaija ja papukaijat olivat varattuja. Tälläkin alustalla papukaija.wordpress.com on varattu, vaikkakaan siellä ei näytä olevan yhtään sisältöä. Mutta nyt ollaan jo riittävän lähellä sopivaa osoitetta.

En kuitenkaan jaksanut blogia varten varata omaa domainia, sillä siitä joutuu maksamaan extraa. Jo nyt maksan mm. papukaija.fi:stä ja myydäänpapukaija.fi:stä (ääkkösillä ja ilman) ihan tarpeeksi.

En myöskään lähde suunnittelemaan tälle blogille erityistä ulkoasua. Haluan, että se näyttää tutultua blogilta, joten tyydyin kustomoimaan blogia vain päivitetyllä kuvalla.

Mitä?

Tarkoitus on jatkaa edelleen samalla linjalla kuin aikaisemmin: kirjoitella yleisiä huomioita ja avautumisia liittyen ensisijaisesti lemmikkipapukaijoihn ja niiden hyvinvointiin. Osaltaan varmaan sivuan myös eläinten hyvinvointia ja koulutusta yleisemminkin.

Ja jälleen uusi kova tavoite: yrittäisin taas päivitellä blogiani edes kerran viikossa. Jää nähtäväksi, mutta kova on yritys.